Katsokaa mitä löysin! Masentavan tylsä viikko takana ja päätin pistäytyä kirpparilla. En etsinyt mitään erityistä, enhän koskaan etsi, katson vain mitä sieltä saattaa mukaan tarttua. Ja tänään tarttui tämä:

Talo maksoi kokonaista 5 euroa. Vähän se vaatii pientä laittoa, mutta muuten on ihan mukava - värimaailmaansa lukuunottamatta. Aloitin remontoinnin jo alakerran vaaleanpunaisesta huoneesta. Irrotin myös portaikon, koska se vie mielestäni liikaa tilaa (tosin saatan laittaa sen takaisin, mutta ilman tuota etulevyä). Kaikki lattiat menevät myös uusiksi, ne oli päällystetty vain paperilla ja kiinnitetty kaksipuolisella teipillä, joka ei pidä, kts. yläkerran kupruileva lattiaa. Yläkerta on muuten siistiä työtä, jätän sen ehkä tuollaiseksi (ja rakennan sinne parven...). Onkohan tämä jokin Lundbyn sukuinen rakennus, sähköistysmahdollisuus ainakin muistuttaa Lundbytä?

Meidän piti muistaakseni tehdä valaisimia miniklubissa tiistaina, joten tein muutamia lampunvarjostimia kotona. Suurimmasta osasta tuli samanlaisia (joskin erivärisiä), koska tein ne hiusväripullon korkeista, joita meille on kertynyt. Yksinkertaisimmillaan lisäsin korkkiin vain itseliimautuvaa koristenauhaa (vaaleanpunainen valaisin), muita maalasin, lakkasin ja koristelin erilaisilla nauhoilla.

Etualalla on "Tiffany-lasi"-kokeiluni, pääsiäismunayllärin kuvusta ja kynän osasta koostettu pläjäys, joka on maalattu ikkunakalvoväreillä (näyttää ihan siniviiksiseltä naamalta, super-Mariolta!). Kuparimaalilla maalattu varjostin on jonkin karkkipulveria sisältäneen pullon puolikas. Tuli mieleen, että jos teen näitä enemmänkin, niin voisin perustaa sen kello- ja valaisinkaupan. Minulla on jossain kätköissäni jo valmiita pöytävalaisimiakin.

Minulla on tänään lääkärikäynti, kuulen labrakokeiden tulokset ja sen semmoista. Hermostuttaa, inhottaa, pelottaa. Niin paljon, että aamutuimaan aloin jynssätä keittiökaapiston päällystää puhtaaksi, eikä se ollutkaan mikään läpihuutojuttu  - rasvaista paksua pölyä, joka irtosi vain raa'alla astianpesuaineella. Osa jäi vielä pyyhkimättäkin. Kevään tulolla ja valon lisääntymisellä on puolensa, mutta myös kääntöpuolensa, kaikki lika tunkee silmille aivan armottomasti. No, iltapäivällä olen vähän viisaampi sitten. Ennen lähtöäni kaupunkiin uppoudun Anna ystävämme -sarjan menneeseen maailmaan, enkä välitä mistään muusta.

Ai niin, onk' meil vai eik' meil o miniklupia tänään?

Myöhemmin: näkyipä kovin moni ilmoittaneen, ettei pääse illalla miniklubiin, en siis ole ainoa, jolta jää väliin. Lääkärireissu meni lopulta hyvin, vaikka eihän sinne ole koskaan kiva mennä, henkinen stressi on aikamoinen. Siihen vielä lisäksi parissa kaupassa asiointi ja kotimatka ruuhkabussissa, niin väsymys on taattu.

Pöytä on viilulla päällystettyä pahvia, reunuksena mustaa pussinsulkijaa ja jalkana Lidlin kalusteesta irti sahattu osio. Vaikka en kannatakaan käsiaseiden omistamista, niin tuo pyssy on kyllä namu! Ja mikä parasta: olohuoneen lego-kaaoksesta (s.o. lattialta) löytyi toinen samanlainen, se päätynee Villa Valoisan herrainhuoneen seinälle näyttelyesineeksi. Tuhkakuppina tässäkin on lasinappi, piipunperskeinä kahvinpuruja. Älkääkä edes miettikö mistä piippu on tehty - en nimittäin tiedä mikä tuo pikkuruinen metalliosa on alkujaan ollut. Juomapullot ovat peräisin cocktailtikkujen päistä. Mutta ah, eräs oleellinen tästä vieläkin puuttuu. Tulitikut ja piipunrassit tai se sellainen metallijuttu, jolla piippua kaivellaan. Sori!

Pöydän alla puolestaan makailee kaukoputki. Miksi Holmesilla muuten on kaukoputki? Kyttäsikö hän kanssaihmisiään? Itse putkeen olen tyytyväinen. Siinä on kolme kuulakärkikynän osaa peräkkäin yhteen liimattuna ja 'silmäpuolipäässä' pieni ruuvi. Maalasin mustaksi ja lakkasin.

Kaukoputkessa on linssikin, liimasta tehty (kastoin pään erikeeperiin ja annoin kuivua; aikaisemmin olen tehnyt tällä menetelmällä mm. Muumipeikon suurennuslasin).

Seinälampetteja pähkäilin jonkin aikaa ennen kuin päädyin tähän ratkaisuun. Metalliosat ovat korvakorun pohjia, lasit joitakin kauan sitten eräästä kalliovarastosta talteen poimimiani muovisia koe/näyteputkiloita. Lamppuna on kullanvärinen muovihelmi. Näissähän on kai tuolle Holmesin ajalle tyypillisesti kaasuvalo, vai kuinka.

Vasemmalla Watson, oikealla Holmes. Tai siis, ovat herrat tainneet siirtyä seurustelunurkkauksestaan vaikkapa ruokasaliin, kun eivät ole paikalla.

Watsonin tuoli, knalli ja kävelykeppi (joka onkin oikeastaan miekka). Knalli on massasta, askarteluhuopa ei tänään halunnut muotoutua käsissäni miksikään kelvolliseksi. Huomatkaa pieni hieno käsiase pöydänreunalla - sain sen lahjoituksena meidän Jaakolta.

Holmesin tuoli ja viulu. Viulu on ostettu Heurekan puodista ja se oli alkujaan avaimenperä. Vähän robustia tekoa, mutta menettelee. Jousen olen tehnyt itse.

Olisin vielä halunnut lattialle The Timesin lojumaan, mutta kun meidän huushollin tulostusasiat ovat mitä ovat. Ja epäilenpä, ettei noissa nojatuoleissa pystyisi istumaan kukaan saamatta lievää törkeämpiä selkävaivoja...